Tale for dagen

Ráhkkis oappát ja vielljat,

Odne lea sámeálbmot beaivi.

Dán beaivvi lávet dábálaččat čoahkkanit stuorra doaluide miehta Sámi – muhtun báikkiin ávvudit olles vahkku – muhto pandemiija dihte de fertet ráddjet deaivvademiid.

Dát jahki lea duođaid čájehan man dehálačča sámi deaivvadanbáikkit leat midjiide. Mii dárbbašat sámi festiválaid ja márkaniid, ii dušše dan dihte go háliidat kulturvásáhusaid, muhto maiddái danin go dárbbašit deaivvadit eará sámiiguin báikkiin gos oaidnit máilmmi sámi geahččanguovllus. Mii dárbbašat daid báikkiid gos mii leat eanetlogus ja earát bohtet min guossái. Ja dieđusge mii han dárbbašat fárrolaga earáiguin suohtastallat.

Mii sámit, mii leat okta álbmot vaikke orrutge njeallje riikkas. Giddejuvvon ráját leat stuorra roassun midjiide, go riikaráját rasttildit min fuolkevuođaid, ustitvuođaid ja eatnamiid.

Odne lea sámi álbmotbeaivi, ja dát beaivi lea min oktasaš beaivi miehta sámi. Lea ollu mii hástala justa dál ja ollu mii buktá eahpesihkkarvuođa. Muhto dát beaivi lea álo leamašan illubeaivvi, mii čalmmustahttá min vuosttas sámi riikačoahkkima Tråantes 1917:s. Lea dehálaš ávvudit, ja mis lea ollu maid ávvudit: sámi kultuvra ja giella lea eanet oidnosis almmolaš lanjain.

Mun oainnán stuorra ovdáneami dáppe Gáivuonas: go áddjá šattai bajás de ii lean sámegiella man ge veara – go eadni lei rávisolmmoš de oaččui son barggu dan dihte go máhtii sámegiela. Go mun álgen Olmmáivákki skuvlii 97:s de eai lean gallis geat gávttiin vázze – dál leat gávttit juohke sajis ja juohkelágan oktavuođas. Dolin báhče šilttaid – muhto dán áigge nuorat eai jáhke dan duohtan ge.

Jo áššit leat duođaid rievdan. Ja mun lean rámis go lean Gáivuonas eret, min sitkes máttut geat leat dáppe birgen, geat eai leat vuollánan roasuid čađa – leš go vuostebiegga boahtán Gáivuona huksenkantuvrras Anton Sjåbakkena vuostá dahje eananmihtideaddjis ja Statskogas giliolbmuid eanaeaiggádeami vuostá.

Leamaš searvevuohta ja veahkkáivuohta mii dagai ahte dalle birgejedje, ja dat ain birgeha min. Dáppe Gáivuonas leat golbma duodjesearvvi main iežaset visti, guhkká birgii boarrásiidsiida dan dihte go olbmot bukte dohko borramušaid, mis leat vaikko man ollu searvvit, ja máŋgasat áŋgiruššet máŋggain servviin. Ja mis lea guolástusfestivála ja máilmmidovddus eamiálbmotfestivála, Riddu Riđđu. Ii mihkkege dain livčče vejolaš jus mii eat livčče veahkkálaga bargan. Mis leat ollu buorit árvvut maid galgat seailluhit.

Mu mielas lea heivvolaš odne smiehtadit makkár sajádat sámevuođas lea. Ja vaikko eat sáhte ávvudit odne nugo lávet, de lea dát ain min beaivi. Ja lea vejolaš ávvudit: olgon dolastit, sámi musihka guldalit, sámi herskuid borrat.

Dat mii mu mielas lea buot somámus sámi doaluin lea oaidnit buot gávttehasaid, go dat lea buot čábbámus bivttas man dieđán. Ja justa dát sámeálbmotbeaivi lea earálágan go dat eará sámeálbmotbeaivvit. Muhto hás dát lea dat jahki go ii galgga maidige juksat ja lea issoras buorre áigi čiŋadit.

Ja mun jáhkán ahte go dát buot nohká de mis galgá máilmmi stuorámus ávvudeapmi.

Lihkku beivviin midjiide!